”Malli”, joka ei pysy paikoillaan, ei kuuntele mitään ohjeita tai toiveita, tekee just mitä huvittaa, on salamannopea… Miten ottaa siitä ”tyypistä” häkellyttävän söpöjä ja ihania valokuvia?
Heh, yksi sana on mielestäni avainasemassa, jos haluaa ottaa lemmikeistä onnistuneita fotoja, ja se tärkein liittyy ennen kaikea kuvaajan omaan asenteeseen 🙂 Tähän artikkeliin olen koonnut omia vinkkejäni onnistuneiden lemmikkifotojen ottamiseen.
Omat tai kaverin/perheenjäsenen lemmikit ovat mielestäni se ”helpoin” tapa aloittaa lemmikkikuvaaminen. Lisäksi on ihanaa saada upeita lemmikkikuvia omista otuksistaan tai on kiva ilahduttaa kaveria tai sukulaista ottamalla heidän karvaturreistaan ihastuttavia fotoja.
Lemmikkien kuvaaminen ei tosiaan aina ole ihan niin helppoa kuin äkkiseltään kuvittelisi. Ehkä tärkein sana, joka minulla tulee lemmikkikuvauksesta mieleen, on kärsivällisyys.
Yritin miettiä muitakin vinkkejä tai asioita, joita itse teen omia lemmikkejäni kuvatessani. Listasin niitä tähän:
- Varaa lemmikkikuvaukselle aikaa. Itse otan kuvia usein esimerkiksi vapaapäivänä tai mökkireissulla.
- Muista, että lemmikki ei toimi aina siten kuin haluaisit, eikä sitä pidä siltä vaatiakaan. Toki jos kyseessä on todella hyvin koulutettu eläin, se on ehkä helppo saada poseeraamaan halutulla tavalla, mutta ainakin omien lemmikkieni kohdalla näin ei ole, ha ha.
- Eläin pitkästyy helposti. Pidä siis taukoja kuvien ottamisen välissä ja anna lemmikin välillä olla ihan vapaasti.
- Jos eläin ei mitenkään halua olla paikoillaan tai siten, kun itse haluaisit, hyväksy se.
- Älä yritä edes välttämättä pakottaa lemmikkiä mihinkään poseeraukseen, vaan kuvaa sen touhuja, kuten leikkimistä, nukkumista, ”hengailua”, mitä se nyt ikinä tykkääkään tehdä.
- Voit yrittää ohjailla lemmikkiä haluamaasi asentoon, mutta tee se hyvänmielisesti ja koko ajan kehuen. Älä menetä hermojasi, jos homma ei onnistu, vaan muuta omaa suunnitelmaasi.
- Ole valmistautunut siihen, että kuvista tulee ihan erilaisia kuin mitä olit ennakkoon kuvitellut – ja sehän on itse asiassa ihan huippua, koska kuka nyt ennakkoon osaa aina tietää, mikä toimii!
- Ole nopea! Kun eläin vihdoin istuu jossain kuvauksellisessa asennossa, höristää korviaan, vilkaisee kameraan, haukottelee tms. sitä saattaa kestää vain sekunnin ja jos et juuri sillä sekunnilla paina laukaisijaa, tilanne on jo ohi.
- Käytä nopeaa suljinaikaa. Ulkona käytän itse lemmikkejä kuvatessa aina vähintään 1/320 suljinaikaa ja monesti 1/500 tai nopeampaakin.
- Itse tykkään käyttää mahdollisimman isoa aukkoa, jolloin kuvan epäterävyysalue on pieni ja kuvaan saa kauniin sumean taustan (lue lisää sumeasta taustasta täältä: Salaperäisen sumea tausta, osa 1/2 ja Salaperäisen sumea tausta, osa 2/2)
Itse kuvailen luonnollisesti paljon omaa Simba-koiraamme, joka on aika haastava kuvauskohde, koska se ihan näennäisesti usein alkaa mököttämään, kun kuvaan sitä 😀 En ymmärrä, mihin se perustuu, koska eihän se voi ymmärtää, mitä kameralla teen, mutta joka kerta heti kun otan kameran käteeni, se alkaa katselemaan ihan muihin suuntiin, kääntää selkänsä tai alkaa mielenosoituksellisesti hepuloimaan. Ehkä olen tehnyt sen kuvaamisessa jotain väärin (tai kuvannut Simbaa yksinkertaisesti vain liikaa), mutta saanpahan ainakin vähän lisähaastetta lemmikkikuvauksen harjoittelemiseen, kun yritän saada tuosta ”teinistämme” kelvollisia kuvia 😉
Aika paljon kuvaankin Simbaa tilannekuvaus-tyyppisesti eli kuvaan juurikin sen touhuamisia, leikkimistä tms. enkä edes yritä pakottaa sitä tekemään kuvissa mitään tiettyä. Ja itse asiassa tuleehan niistä Simban mökötyskuvistakin aika söpöjä.
Entäs sitten pupumme? Noh, se ei välitä valokuvausprojekteista pätkän vertaa, mutta toisaalta se ei myöskään tottele yhtikäs mitään käskyjä tai reagoi mihinkään ääniin tms., joten sitä kuvatessa on kokonaan sen armoilla, että mitä Mr. pupu päättää itse tehdä. Toki voin nostaa sen siihen paikkaan, jossa haluaisin sen kuvissa olevan ja sitten kärppänä kuvata, kun sopiva ”tilanne” sattuu kohdille. Sillä tavoin olen kuvannut esimerkiksi nämä seuraavat keinuhevoskuvat – olen nostanut Pumban tuohon keinuhevosen päälle ja odotellut, että se sattuisi istumaan siinä söpösti ja sitten vaan alkanut laukomaan:
Tässä taas joitain ulkoilun lomassa räpsittyjä ruutuja:
Ja siinä vaiheessa kun tuntuu, että kaipaa vielä lisää haastetta, niin voi yrittää vaikkapa napsia kaverikuvaa pupusta + koirasta – ja vielä haaveilla vaikkapa pusukuvasta ;D
Mutta loppuun vielä: kärsivällisyys ja aika, siinä lemmikkikuvauksen ydin.
Voit myös kokeilla kaukolaukaisijan käyttämistä, jos haluat ottaa koko ”laumastasi” kuvan, kuten näin:
Antoisia kuvaushetkiä <3
Niin ja nyt lauantaina eli 5.11. Helsingin keskustan Rajala-valokuvausliikkeessä on Rajala Go -tapahtuma, missä on tarjolla lukuisia ilmaisia valokuvausaiheisia luentoja. Osalla on vielä tilaa, joten kurkkaahan lisätietoa ja ilmoittautu, jos innostuit. Ja tuon tapahtuman yhteydessä klo 13 julkistetaan Rajala Ambassador -kisan voittaja, kääks…
Ps. Jos tykkäät kuvistani, niin pidäthän minut mielessä jos sinä tai joku tuttusi etsitte valokuvaajaa 🙂 Ikuistan niin lemmikkejä, ihmisiä, tapahtumia kuin vaikkapa häitä.
