”Me ei oikein osata olla luonnollisesti kameran edessä”, on monen hääparin murhe.
Ja höpsis, sanon minä! Eihän kukaan meistä osaa poseerata kameran edessä ellemme sitten ole näyttelijöitä, ammattimalleja tai muuten vaan luonnonlahjakkuuksia, mutta jokainen voi kyllä näyttää kameran edessä kauniilta ja omalta itseltään – jos kameran takana vain on kuvaaja, joka ei ymmärrä ainoastaan kuvaamisen päälle, vaan myös ihmisten.
Itselleni antoisinta on nimenomaan se, kun onnistun nappaamaan ihan ”tavallisista” ihmisistä kuvia, joissa he ovat edukseen, kauneimmillaan ja hääpäivänä ennen kaikkea onnellisimmillaan. Tämä onnistuu siten, että kuvaaja saa hääparin rentoutumaan kameran edessä. Ideaalitilanteessa ohjaan hääparia, mutta saan heidät myös aina välillä unohtamaan läsnäoloni ja keskittymään toisiinsa. Silloin ne aidoimmat tunteet tulevat esiin ja välittyvät myös valokuviin.
Valokuvaajaa ei tosiaankaan kannata jännittää! Etenkin jos ottaa hääkuvaajaksi ammattikuvaajan, joka varmasti osaa hommansa ja jonka kanssa lisäksi tulee hyvin juttuun, niin hääkuvien ottaminen on oikeasti todella hauskaa puuhaa ja sellaista hääparin yhteistä aikaa siinä muuten hektisen hääpäivän tiimellyksessä. Mitä nyt yksi hassu kuvaaja siinä vähän häärää ympärillä kolmantena pyöränä ja hyppii mukana hääparin onnessa 🙂
Hääkuvaajana tarkoitukseni ei ole ainoastaan taltioida hääparin tärkeää päivää, vaan myös osaltani edesauttaa, että hääpäivä on hääparille mahdollisimman suuri elämys – myös hääkuvauksen osalta. Veikkaan, että aika moni voi jälkikäteen hääkuvia katsellessa muistella, miten hullunkurista olikaan hyppelehtiä siellä pellolla juhlavaatteissa ja hihitellä sitä hassua asentoa, johon he yhdessä vääntäytyivät siellä järven rannalla.
Mutta nyt on aika nauttia häätarina-blogisarjan kakkososaan ja kurkata H&H:n maalaisromanttiseen häätunnelmaan.
Onnea vielä kerran teille, ihanat!
_________________________________________
Tässä on myös H&H:n vastauksia muutamiin heille esittämiini kysymyksiin:
Keitä olette, mitä teette?
Olemme Heidi ja Henri; 9 vuotta yhdessä taivaltanut kuopiolainen pariskunta. Heidi toimii proviisorina apteekissa, ja Henri tekee sähköinsinöörinä projektipäällikön töitä. Vapaa-ajalla harrastamme yhdessä ja erikseen liikuntaa. Yhteisiin harrastuksiin kuuluu boulderointi, ja nyt häävalssin harjoittelun myötä innostuimme myös lavatansseista. Lisäksi nautimme hyvästä ruuasta, kulttuurista ja matkustelusta.
Milloin ja missä olette tavanneet?
Olemme tavanneet 3.9.2008 kuopiolaisessa baarissa Grand Virtasessa Heidin yliopisto-opinnot aloittaneen kaupunkisuunnistuksen jatkobileissä.
Miten kauan suunnittelitte häitänne?
Henri kosi tapaninpäivänä 2015, jonka jälkeen häiden suunnittelu melkein saman tien alkoi eli noin puolitoista vuotta.
Missä ja milloin häitä vietettiin ja miksi juuri siellä?
29.7.2017 Vihkiminen Muuruveden kirkossa ja juhla Kivennavalla. Muuruvesi valikoitui hääpaikaksi, koska Heidin kotikylästä ei löytynyt sopivaa juhlapaikkaa ja Heidin isä on kotoisin Muuruvedeltä. Lisäksi Muuruveden kirkko on erittäin kaunis kirkko. Kivennapa juhlapaikkana oli juuri sellainen, missä pystyimme perinteisen hääjuhlamme toteuttamaan.
Mikä häissä/naimisiinmenossa oli tärkeintä?
Tärkeintä meille naimisiinmenossa on lupaus yhteisestä tulevaisuudesta ja se että saimme juhlia tätä lupausta yhdessä meille tärkeiden ihmisten kanssa.
Mikä hääpäivässä oli kivointa/tunteikkainta/mieleenpainuvinta?
Kivointa oli sopivan rento tunnelma. Tunteikkain hetki oli koko kirkkoseremonia. Mieleenpainuvinta kohtaaminen kirkon käytävällä.
Kumpi jännitti eniten hääpäivänä?
Henri.
Mitä ajattelitte, kun näitte toisenne ensimmäisen kerran laittautuneina hääpäivänä?
Heidi: Henri näytti niin komealta frakissaan seistessään kirkon etuosassa. Kaikki oma aiempi jännitys haihtui, kun kävelin käytävällä Henriä kohti.
Henri: Ajattelin että on minulla kaunis morsian (ja että pitää kävellä rauhallisesti).
Sattuiko hääpäivänä jotain kommelluksia?
Pääasiallisesti käytännön järjestelyongelmista emme saaneet tarkemmin tietää hääpäivän aikana, kiitos mahtavien kaasojen ja bestmanien. Lisäksi asiat oli valmisteltu hyvin etukäteen, niin suuremmilta ongelmilta vältyttiin.
Vain muutamia pieniä juttuja jäi mieleen päivästä, jotka menivät hieman pieleen. Ne eivät todellakaan kuitenkaan siinä hetkessä haitanneet.
Esim:
o Hääauto ei meinannut päästä pois kirkon pihasta toisen auton tukkiessa tien
o Muutamiin ruokiin oli laitettu raakaa sipulia vaikka ei pitänyt.
o Morsiamen huntu oli vahingossa mennyt väärinpäin, mutta se ei juuri onneksi näkynyt
Mitä hääkuvat teille merkitsevät?
Ihania muistoja, joita katsellessamme pääsemme palaamaan yhä uudestaan yhteisen elämämme toistaiseksi tärkeimpään päivään.
Mikä kuvien ottamisessa oli kivointa/ikävintä?
Jännitimme omien kuviemme ottamista ja niiden onnistumista, paljon etukäteen. Kuitenkin meillä oli aivan mahtava kuvaaja, joka rennolla ja innostuneella otteella sai meidät rentoutumaan kuvia varten. Myös häävieraat kiittelivät, kuinka ”huomaamattomasti” kuvaaminen tapahtui. Täten kaikki kuvaamisessa oli kivointa! Emme siis loppujen lopuksi keksi mitään ikävää kuvien ottamisesta.
Miten aiotte juhlistaa 1-vuotishääpäiväänne?
Emme ole vielä suunnitellet ensimmäistä hääpäiväämme. Lähdemme häämatkalle vasta helmikuussa, joten tuskin teemme mitään kovin kummallista. Pääasia on, että vietämme sen yhdessä. Vaikka sitten vain kotona rentoutuen.
– H&H –
