Tämä blogijuttu on alunperin julkaistu Voima-Vahtilan blogissa.
Liki 400 vuotta vanhat männyt kohoavat kymmenien metrien korkeuteen. Vehreä sammalikko peittää maanpinnan kauttaaltaan. Fiilis on kuin satukirjassa tallustaisi.
Viime syksynä vierailimme ensimmäistä kertaa Seitsemisen kansallispuiston vanhassa metsässä, Multiharjun aarnimetsässä, joka on yksi eteläisen Suomen vanhimmista metsistä ja suojeltu jo 1900-luvun alussa. Ihastuimme metsään ihan totaalisesti, ja viikonloppuna palasimme tuonne Tampereen pohjoispuolelle katsomaan, miltä kyseinen metsä näyttää talvella.
Tunnelma oli hyvin erilainen, kun paksu lumivaippa peitti kaiken alleen, mutta vaikka olo ei ollut ehkä ihan yhtä satumainen kuin silloin syksyllä, niin ihanaahan siellä nytkin oli. Seikkailimme metsän parin kilometrin mittaisella luontopolulla varmaan parisen tuntia (tuntivauhtimme ei ole tosiaan kovin nopea, kun pysähdymme muutaman sadan metrin välein ottamaan kuvia :D).
Pakkasta oli yli kymmenen astetta, mikä oli vielä ihan siedettävää lukuun ottamatta Simban tassuja, joita se alkoi nostella heti ilmaan palelemisen merkiksi, kun pysähdyimme. Keksimme, että ensi kerralla sille pitää ottaa joku huopa mukaan, jotta Simba voi kököttää sen päällä kuvaussessioiden ajan (ja testasinkin tätä heti maanantaina – toimii!). Nyt Markku kuitenkin urhoollisesti pelasti pikkueläimen ja piti sitä välillä sylillä tai antoi sen maata vatsansa päällä, kun minä hääräsin kameroiden ja dronen kanssa. Se oli varsinainen näky etenkin siinä vaiheesa, kun Markku toimi Simban lämmittelyalustan lisäksi myös dronen laukaisualustana, hi hi.
Aarnimetsäkävelyn jälkeen lähdimme vielä ajamaan toiseen rengasreittipaikkaan, Saari-Soljaselle, mutta matkamme tyssäsi siihen, kun edessämme pikkutiellä oli auto hangessa jumissa. Meidän oli pakko palata kapeaa metsätietä takaisin isolle tielle ja ensin yritimme pakittaa, mutta takaata tulikin vastaan maasturi peräkärryn kanssa, eikä se kombinaatio pystynyt peruuttamaan. Niinpä meidän oli pakko saada väistettyä sitä ja lisäksi saimme vekslattua auton ympäri ja palattua isommalle tielle. Totesimme, että talvella on ehkä parempi pysytellä niillä retkeilyalueilla, jotka sijaitsevat vain niiden isompien teiden varsilla.
Seitsemisen seikkailustamme innostuneena – ja talvisesta luonnosta ihastuneena – suuntasin viikonlopun jälkeen heti maanantaina ulkoilemaan Simban kanssa Nuuksioon. Siitä on luvassa oma blogipostauksensa ja vlogi! Lisäksi eilen varasimme mökit Kolilta ja Kuusamosta, ja parin viikon päästä edessä on talvinen retki noihin kohteisiin. En malttaisi odottaa, molemmissa paikoissa on näin talvella nimittäin NIIN kaunista!
Tällä hetkellä ei toki ole hullumman näköistä täällä Helsingissä, ja eilen juoksimmekin Markun kanssa yhdessä lähimetsän läpi salille treenaamaan. Oli pakko pysähtyä – Markun iloksi – silläkin matkalla räpsäisemään joitain kuvia 🙂
Ihanaa torstaita kaikille!
