Aiempi valokuvausaiheinen blogijuttuni herätti jonkun verran keskustelua ja ihan odotetustikin. Kirjoitin RAW-kuvauksesta ja kuvankäsittelystä, jotka ovat aiheita, joista moni on jopa fanaattisesti jotain tiettyä mieltä.
Mutta kuten monissa aiheissa ylipäätänsä, niin tässäkään ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta. Kukaan ei ole välttämättä sen huonompi tai parempi kuvaaja sen perusteella, kuvaako RAW:ia vai JPEG:tä.
Toiset ne nyt vaan eivät tyydy kameran itsensä tuottamaan JPEG-kuvaan, vaan tykkäävät jälkikäsitellä kuvansa itse. Ja se on kuitenkin fakta, että RAW-kuvassa on enemmän dataa kuvankäsittelyä varten, sillä se ei ole pakattu tiedostomuoto kuten JPEG.
Toisaalta kaikki eivät ole innostuneita jälkikäsittelemään kuviaan ja heille on hienoa, että kamerasta saa suoraan ulos käyttökelpoisen valmiin JPEG-kuvan. Molempi vaihtoehto on siis yhtä hyvä sen mukaan, mistä kuvaaja itse tykkää 🙂
Itse tykkään kuvankäsittelystä ja haluan ehdottomasti jälkikäsitellä itse kuvani ja koen, että RAW-kuvaus antaa minulle pelkkää JPEG:tä enemmän mahdollisuuksia ja materiaalia oman näkemykseni ja luovuuteni toteuttamiselle.
Mikään tapa ei kuitenkaan ole sen huonompi kuin toinen, vaan lopputuloshan on se, joka ratkaisee.
Paitsi että aina ei ole itsestään selvää, mikä lopputulos edes on paras!
Valokuvauksessa kukaan ei ole mielestäni koskaan ”paras”. Teknisesti joku voi tehdä kaiken mallikelpoisesti, mutta silti kuvat eivät ehkä vaan säväytä tai kosketa. Vaikkei niissä varsinaisesti ehkä olisi mitään erityistä vikaa, niin niistä saattaa silti puuttua jotain.
Toki aiheesta riippuu, mikä on valokuvan ”tarkoitus”. Esimerkiksi uutiskuvan motiivi on eri kuin ”vapaamman” kuvaamisen, johon taas kuuluu liki main kaikki muu paitsi uutiskuva, jonka on oltava mahdollisimman totuudenmukainen. Toki aina voi kysyä, onko edes mahdollista tallentaa valokuviin mitään yhtä totuutta, sillä jo pelkästään sillä, mitä kuvaan valitsee, miten kuvan rajaa ja mitä rajaa ulkopuolelle, mistä kuvakulmasta kuvaa jne. vaikuttavat siihen, millaisen käsityksen kuva antaa kuvatusta tilanteesta.
Ja lisäksi – näemmekö ja koemmeko me ihmiset edes maailmaa samalla tavalla, joten miten yksi valokuvakaan voisi näyttää meille ”totuutta” jostain? Kaiken huipuksi vielä jokainen tulkitsee itse sitä valmista kuvaa eri tavoin ja omasta vinkkelistään.
Itse asiassa ainakin minä itse vielä kaiken huipuksi tulkitsen kuvia eri tavoin eri ajankohtina ja esimerkiksi eri mielentiloissa. Samalla tavoin tilanteet ja omat tunteet vaikuttavat myös kuvaustilanteessa tekemiseeni ja etenkin siihen, miten käsittelen kuvani. Oma näkemys elää jatkuvasti tilanteiden mukaan, ja vaikka jo olenkin löytänyt jonkunlaisen ”oman linjan” ja tyylin, niin silti se hioutuu ja muotoutuu jatkuvasti.
Tänään ottamani ja käsittelemäni kuva saattaakin huomenna näyttää silmissäni ihan erilaiselta kuin tänään.
Siksi yksi parhaita kuvankäsittelyvinkkejäni onkin, että nuku yön yli. Seuraavana päivänä sitä osaa aina katsoa omaa kädenjälkeä uusin silmin. Sama pätee varmasti hyvin moneen muuhunkin luovaan työhön.
Lisäksi auttaa, kun tekee kivistaa välillä erilaisia versioita. Eli käsittelee samasta kuvasta vaikkapa viisi hiukan toisistaan eroavaa versiota ja vertailee niitä sitten keskenään. Ja sitten nukkuu yön yli ja vertailee niitä keskenään. Tällä tavoin oivaltaa monia asioita ja näkee, mihin suuntaan haluaa kuviaan vielä hioa.
Ja toki omasta kädenjäljestä kannattaa kysellä mielipidettä myös joltain ulkopuoliselta. Itse kysyn usein Markulta.
Mutta vaikka omia kuviaan kuinka hioisi ja kiillottaisi, ne eivät koskaan miellytä kaikkia. Mutta koska itse asiassa valokuvaus (paitsi se uutiskuvaus) on myös taidetta, enemmän tai vähemmän, niin se on ihan luonnollista: jakaahan kaikki taide aina mielipiteitä, eivätkä ihmiset tykkää kaikki samanlaisesta taiteesta.
Taiteessa kukaan ei ole absoluuttisesti paras, ja kyse on paljon mieltymyksistä.
Jos kuitenkin haluaa olla yksi parhaista, on erotuttava joukosta. Ja se tuskin onnistuu, ellei ole jonkinlaista omalaatuisuutta, tiettyä omaa tyyliä. On erotuttava joukosta.
Mutta mitä omannäköisempää ja erikoisempaa jälkeä tekee, sitä enemmän lopputulos myös jakaa mielipiteitä. Joku tykkää ja joku toinen kenties inhoaa.
Valokuvauksessa ne parhaat kuvaajat ovatkin usein hiukan omalaatuisia. Heillä on oma tyyli ja kädenjälki sekä brändi, jonka avulla he erottuvat joukosta. Juuri sitä minä itsekin tavoittelen.
Kuitenkaan en halua olla liian erikoinen tai että kuvani ovat liian omalaatuisia. Kun joku haluaa esimerkiksi valokuvaajan ikuistamaan omat häänsä, ei hän halua tulokseksi mitään todella erikoista jälkeä puhumattakaan jostain yhtä vaikeasti ymmärrettävästä ja kummallisesta kuin millaiseen taiteessa monesti törmää. Ei, valokuvauksessa on oltava oma ainutlaatuinen tyyli, joka kuitenkin on helposti lähestyttävä ja ei liian erikoinen.
Ja upean ja tyylikkään kädenjäljen lisäksi valokuvauksessa yksiä tärkeimpiä asioita ovat myös laatu ja varmuus. Ei riitä, että joskus onnistuu nappaamaan yhden täydellisen taiteellisen otoksen, vaan on onnistuttava siinä aina.
Urheilija tekee kisasuorituksensa vain kerran per kilpailu, ja hääkakku leikataan vain kerran per häät, joten kuvaajan on onnistuttava juuri silloin. Eli sen lisäksi, että on upea tyyli, niin on myös pystyttävä tarjoamaan 100 % varmuudella sitä tyyliä joka keikalla.
Ja juuri siinä erottuvatkin sitten usein jyvät akanoista.
Itse en tavoittele valokuvaajana täydellisyyttä, vaan että olisin hyvä. Se tarkoittaa, että minulla on oma muista edukseen erottuva tyyli ja että olen kuvaaja, jonka kädenjälki on aina yhtä laadukasta. Otokseni eivät ehkä ole maailman tai Suomen parhaita, mutta ne ovat niiden parhaiden joukossa ja aina sitä samaa varmaa laatua, ja voin luottaa siihen, mitä teen. Silloin asiakaskin voi luottaa minuun.
Lisäksi kaikkien ei tarvitse pitää kuvistani ja tyylistäni. Siinähän se juju onkin, että joukkoon mahtuu monia hyviä kuvaajia, joilla on kaikille hieman erilainen kädenjälki, ja siten kuvaajaa tarvitseva voi valita heidän joukostaan sen, jonka työt eniten miellyttävät omaa silmää tai omia tarpeita. Eri ihmisille eri kuvaaja on juuri se ”paras”.
Ja sen takia riittää, että kuuluu noiden parhaiden joukkoon. 🙂
Inspiroivaa kuvausviikkoa kaikille! Itselläni on lauantaina edessä koko päivän hääkuvauskeikka ihan mielettömän ihanassa juhlapaikassa, odotan sitä NIIN innoissani! Pääsette sitten jossain vaiheessa näkemään niitäkin kuvia uusilla valokuvaussivuillani…
Ne alkavat muuten olemaan kohta jo ihan julkaisukelpoisessa kunnossa – käy kurkkaamassa osoitteessa www.voimafoto.fi
Niin ja muistahan myös käydä osallistumassa viimeisimmän Rajala Ambassador -kisan osakilpailun äänestykseen täällä – äänestäneiden kesken arvotaan 400 euron Sonyn lahjakortti. Ja olen tietysti kiitollinen äänestäsi, jos se vaikka sattuisi osumaan minun kuvakollaasilleni… 😉
Milla <3
Ps. Lue myös:
Kuvaatko raakana (RAW) ja osaatko itse ”kypsentää” kuvasi + vinkkejä RAW-kuvien käsittelyyn
Sony A6300 – impressed or not?
Pienen kyseenalaistajan ajatuksia valokuvaamisesta
Mikä valokuvauksessa on parasta & tärkein kuvausvinkki
Kiinteiden linssien lumoa, Canon vs. Nikon & pari kuvausvinkkiä
Pps. Tämä blogiteksti löytyy myös minun ja mieheni nettisivuilta www.voimavahtila.fi. Sieltä löytyy myös yhteinen blogimme, paljon liikunta- ja urheiluaiheista sisältöä, tietoa järjestämistämme liikuntakursseista sekä tilausohjeet tuotteille, joita myymme (voimistelurenkaat, Dream Ringsit). Käy kurkkaamassa 🙂
